Kehysten tuunausta

Halusin lisätä seinille ilmettä kauniilla kehyksillä, mutta tavaratalojen hyllyt notkuvat toinen toistaan persoonattomampia valkoisia ja mustia kehyksiä. Vaikka selkeys on joskus paikallaan, kaipasin kotiini jotain, jossa näkyisi kädenjälki ja luovuus. Päätin tarttua tuumasta toimeen ja aloin testailla, mitä kaikkea peruskehyksistä voisi oikein loihtia.

Aloitin projektin perusteellisilla pohjatöillä: puhdistin ja hioin kehykset, jotta koristeet tarttuisivat niihin kunnolla. Ensimmäiseen versioon visioin kehyksiä kiertävän, herkän kukkaköynnöksen.

Käytin materiaalina ilmakuivuvaa savea. Tein osan kukista täysin käsin ja osan muottien avulla – näin lopputuloksesta tuli eläväinen ja runsas. Kuivumisen jälkeen annoin niille elämän akryylimaaleilla, kiinnitin kukat liimalla ja viimeistelin kokonaisuuden lakalla.

Lopputuloksena syntyi ihanan kesäiset kehykset, joita ei takuulla löydy kenenkään muun seinältä!

Vaikka savikukat ovat kauniita, ne ovat todella herkkiä. Ne eivät kestä kovaa käsittelyä tai kolhiintumista, mikä sai minut pohtimaan kestävämpiä vaihtoehtoja. Olen huomannut, että pursottamalla kuumaliimaa silikonimuotteihin saa todella kestäviä kukkia. Olenkin jo maalaillut ison kasan näitä valmiiksi odottamaan seuraavaa projektia! 

Somessa minulle on tullut vastaan useita videoita, joissa ihmiset sekoittelevat itse kestävämpää massaa, joka muistuttaa ilmakuivuvaa savea. Tämä lähti ehdottomasti omalle to do -listalleni.

Toisiin kehyksiin halusin jotain aivan erilaista. Käytin jälleen ilmakuivuvaa savea, mutta tällä kertaa loihdin kehyksen reunaan taikametsätyylisen pienen asumuksen. Tästä tuli välittömästi oma suosikkini! On ihanaa, kuinka kehyksestä voi tulla osa itse taideteosta, eikä se ole vain passiivinen reuna kuvan ympärillä.

 

Sain valmiiksi vielä yhdet kehykset. Tälläkin kertaa materiaalina toimi uskollinen parivaljakko: ilmakuivuva savi ja akryylimaalit.

Hioin pinnat huolellisesti ja maalasin ne pohjavärillä. Halusin luoda kehyksiin neulotun pinnan tuntua. Pyörittelin savesta ohuita pötköjä, jotka letitin keskenään. Asettelin näitä lettejä vierekkäin niin, että ne muodostivat eläväisen, neulepinnan näköisen tekstuurin. Sommittelin neulepinnat ja muut elementit niin, että lopputulos muistutti suloista tilkkutyötä. Pinta on ihanan runsas ja täynnä yksityiskohtia! Mitäpä neulepinta olisi ilman nappeja? Valmistin pienet napit savesta muottien avulla. Lankakerän tein foliopallosta, jonka ympärille kieritin ohutta savipötköä. Kun kaikki osat olivat kuivuneet, kiinnitin ne paikoilleen vahvalla liimalla. Lopuksi herätin kokonaisuuden eloon akryylimaaleilla, jotta jokainen "tilkku" ja nappi pääsee oikeuksiinsa.