Kirkkokierros ja käsitöitä

Jälleen luokkaretkellä. Kävimme tutustumassa Haukiputaan, Iin ja Oulun kirkkoihin sekä Oulun pappilaan. 

Ensimmäisenä suuntasimme Haukiputaan kirkolle, joka on rakennettu 1762 ja maalaukset sisälle on loihtinut Mikael Toppelius. Oululainen Toppelius oli tunnettu kirkkomaalari, töitä säilynyt muun muassa Kempeleen, Paltaniemen, Kiimingin ja Haukiputaan kirkoissa. Kirkossa oli nähtävissä barokki ja rokokoo tyylisuuntia.

Alla olevasta kuvasta oppaamme kertoi hauskan tarinan. Kirkon rakentamisen aikanaan Haukipudas oli ollut vielä osa Iin seurakuntaa ja Iin johtohenkilöt olivat pihejä herroja. Mikael Toppelius oli aikanaan melko veikeä veijari, eikä pitänyt Iin seurakunnan miehistä. Hän siis pienenä kostona Iin seurakunnan miehelle oli maalannut heidän vaimojen kasvoja maalaukseensa. Maalauksessa vaimot ovat selkeästi matkalla helvettiin, ilmeisesti miestensä syntien tähden. Kenties vaimotkaan eivät olleet kovin miellyttäviä. 

Sitten matkasimme Iin kirkkoon. Iissä on ollut yhteensä 8 kirkkoa, joista suurin osa on poltettu vihollisten ryöstöjen yhteydessä vuosien 1300-1650 välillä. Nykyisen Iin kirkon edeltäjä, kirkko nro. 7, paloi pallosalaman sytyttämänä vuonna 1942. Palosta saatiin pelastettua vain vähän tavaraa, mm. uhriarkku, kynttiläkruunu ja kynttilälampetteja. Nykyinen kirkko rakennettiin vuosina 1949-1950 ja on siten kaikista vierailemistamme kirkoista nykyaikaisin. Mikä minun mielestäni tarkoittaa: vähiten mielenkiintoinen. Alla olevissa kuvissa näkyy salaman polttamasta kirkosta pelastetut barokkityylinen kynttiläkruunu ja rokokootyylisiä lampetteja.

Seuraavaksi kyyti vei meidät Oulun keskustaan ja tarkemmin sanottuna Oulun tuomiokirkkoon. Se oli näistä kolmesta kirkosta ylivoimaisesti upein, uusklassinen kirkko ripauksella barokkia. Oulussa oli suuri tulipalo vuoden 1822 keväällä, jossa tuhoutui suurin osa kaupungin rakennuksista. Myös 1777 rakennetun tuomiokirkon puurakenteet paloivat, irtaimisto saatiin kuitenkin pelastettua kuten myös kivestä tehdyt rakenteet. Arkkitehti Carl Ludvig Engelin piirustusten mukaan kirkko rakennettiin pian uudelleen. Runkona käytettiin alkuperäisiä kiviseiniä ja se valmistui 1832. Uutena rakennettiin kirkkoon torni, joka valmistui 1845. Carl Ludvig Engel oli saksalainen arkkitehti, jonka muita töitä ovat mm. Helsingin tuomiokirkko, Valtioneuvoston linna ja Presidentin linna. Harmillisesti tuomiokirkon krypta oli juuri remontissa, joten emme päässeet siihen tutustumaan.

Tuomiokirkon eteisaulassa sijaitsi liitutaulu, johon pystyi kirjoittaa terveisiä taivaaseen menneille läheisille. Herkistyn edelleen ajatellessani sitä, miten noin pieni asia on varmasti tuonut lohtua sureville, kun ovat saaneet kirjoittaa terveiset rakkaille. Vaikka en itse ole kovin uskova, niin haluan silti ajatella edesmenneiden läheisten katselevan meitä pilvenreunalta ja saavan terveiset perille. 

Sitten kävelimme tuomiokirkon lähistöllä sijaitsevaan, vuonna 1827 valmistuneeseen, pappilaan. Ulkopuolelta en  voinut arvata, kuinka upeita sisätilat olivat. Empiretyylinen pappila on myös Engelin suunnittelema ja huoneet oli sisustettu eli tyyleillä. Nähtävissä oli mm. empireä, rokokoota, kustavilaisuutta ja barokkia. Huoneissa oli ihania kakluuneja ja kattopaneloinnit sekä -koristukset olivat upeita. 

Vapaa-aika onkin kulunut virkkuukoukku kädessä ja selailemalla isopappani valokuvia. Koukusta on syntynyt päättelemistä vaille valmis villatakki, tyynyliina ja kassi, kolme pantaa ja sormikkaat. 

Ylemmässä kuvassa on isopappani Yrjö ja alemmassa hänen isänsä Juho.

 

 

Koulussa pidimme luokan kesken pikkujoulut, joihin saimme tuoda herkkuja ja koulun keittiöstä saimme kahvia. Osa askarteli joulukortteja ja joulukoristeita. Itse tein kranssin, johon liimasin vanhasta kirjasta tehtyjä ruusuja ja havuja. Kotona lisäsin vielä pumpulia ja silkkinauhan ripustukseen, mietinnässä olisi vielä laittaa kranssiin patterivalot ja esimerkiksi pieni tonttu sisäpuolelle.