Pala palalta valmiiksi

Tämä oli projekti, joka vaati aikaa, kärsivällisyyttä ja useamman kupin kahvia. Jo pitkään haaveissani oli siintänyt perinteinen ja ennen kaikkea kotoisa mummola- tai mökkityylinen päiväpeitto. Sellainen, joka on koottu värikkäistä isoäidinneliöistä ja joka huokuu lämpöä jo pelkällä olemuksellaan.

Kuten kaikki käsitöitä harrastavat tietävät, lankojen hinnat voivat nykyään nousta melko korkeiksi, varsinkin näin suuressa työssä. Päätinkin ottaa projektin myös ekologisena ja kukkaroystävällisenä haasteena: peitto syntyi pääasiassa kaappien perukoille unohtuneista jämälangoista sekä eteen sattuneista tarjouslangoista.

Jotta mielenkiinto pysyisi yllä, en halunnut lukita itseäni vain yhteen malliin. Peitto onkin eläväinen sekoitus sekä pikkuruisia perusneliöitä että massiivisempia pintoja. Kokeilin rohkeasti myös yhdistellä eri virkkaustyylejä, mikä toi peiton pintaan ihanaa tekstuuria ja vaihtelua.

Rehellisyyden nimissä on sanottava, että välillä suuren työn virkkaaminen alkoi toden teolla sapettaa. Silloin tein parhaan mahdollisen ratkaisun: pistin työn tauolle. Joskus koukku pysyi poissa käsistä parikin kuukautta, kunnes inspiraatio taas iski ja työ alkoi kutsua puoleensa.

Kokonaisuudessaan peiton valmistumiseen meni taukojen vuoksi tasan vuosi. Mutta minulla ei ollut kiire. Opettelin tässä projektissa sen tärkeimmän: käsityön tekemisestä pitää nauttia. Mieluummin käytän työhön reilusti aikaa kuin pakotan itseni tekemään silloin, kun ilo katoaa.

Nyt peitto on valmis, ja se on juuri niin täydellisen epätäydellinen ja kodikas kuin haaveilinkin. Se muistuttaa minua siitä, että hitaat projektit ovat usein niitä kaikkein palkitsevimpia.