Säkkikangasta ja klaustrofobiaa

 

Vaikka kalenteri kääntyy jo kovaa vauhtia eteenpäin, huomaan ajatusteni palaavan yhä uudelleen viime syksyn Halloween-tunnelmiin. Asun suunnittelu on minulle puoli ruokaa, ja tällä kertaa inspiraation lähde löytyi – mistäs muualtakaan kuin – Pinterestin syövereistä. Päätin toteuttaa jotain todella elämää nähneen ja karmivan näköistä: oman versioni klassisesta variksenpelättimestä.

Projekti alkoi styrox-pään hankinnalla, jonka päälle lähdin rakentamaan maskia. Muotoilin säkkikankaan pään ympärille käyttämällä vanhaa kunnon liima-vesi-seosta, jotta sain kankaaseen oikeanlaisen, jäykän muodon.

Jotta pelätin ei näyttäisi suoraan kaupan hyllyltä otetulta, isän vaatekaapista löytämäni vaatteet kaipasivat kunnon käsittelyä: Upotin vaatteet ämpäriin, jossa oli kahvin, maalin ja tekoveren sekoitusta. Annoin itseni unohtaa vaatteet marinoitumaan useammaksi päiväksi. Tämä antoi kankaalle täydellisen likaisen ja nuhjuisen sävyn. 

Leikkasin silmille ja suulle reiät, ja viimeistelin ilmeen mustalla langalla sekä maaleilla. Revin vaatteisiin reikiä ja liimasin niihin heinää. Jotta ilta ei olisi mennyt pelkäksi raapimiseksi, liimasin kankaanpalat vaatteiden sisäpuolelle suojaksi – heinä paljaalla iholla ei nimittäin ole se mukavin yhdistelmä! Lopuksi roiskin vielä vaatteille tekoverta.

Maskeeraus vaati myös hieman taktista suunnittelua. Maalasin ihoni mustaksi kasvoväreillä, jotta vaaleus ei paistaisi säkkikankaan raoista.

Suurin haaste tuli kuitenkin silmien kohdalla. Alkuperäinen suunnitelmani oli käyttää valkoisia piilolinssejä molemmissa silmissä, mutta tajusin nopeasti, että näkökyky olisi kadonnut niiden kanssa täysin. Päädyin kompromissiin ja laitoin linssin vain toiseen silmään – tyyli säilyi, mutta pysyin sentään jaloillani!

Vinkki: Jos aiot rakentaa kokopäisen maskin, varaudu pieneen klaustrofobiaan. Aluksi olo pään sisällä oli hieman ahdistava, mutta se helpotti heti, kunhan keskittyi tunnelmaan eikä jäänyt miettimään maskin ahtautta.

Juhlissa asu osoittautui menestykseksi, vaikka käytännön asiat vaativatkin luovuutta. Syöminen oli lähes mahdotonta, ja juominenkin onnistui vain pillin kanssa kikkailemalla. Onneksi minulla on maailman parhaat ystävät: he pakkasivat minulle juhlaherkkuja kotiin viemisiksi, kun näkivät, ettei pelätin pystynyt buffetiin osallistumaan!

Tätä kirjoittaessani aloin muistella myös vuoden 2022 Halloweenia. Silloin teemana oli klassikkosadun synkempi puoli, kun pukeuduin myrkkyomenaa haukanneeksi Lumikiksi. Tässä pari kuvaa tuostakin asusta!