Pohjois-pohjanmaan museo, viikko 8

-
Maanantaina epoksin pinta oli vielä tahmea, joten en päässyt vielä tekemään siihen lisäyksiä. Vuorossa siis oli metsän tekoa maan pinnalle. Käytin siihen kiviä, oksia, värjättyä jäkälää sekä pienoismallikaupasta ostettuja puita ja heinätuppoja. Nämä kaikki liimasin Eri keeperillä ja suihkutin lakkaa päälle.



Tein aaltokuviota kuivuneen epoksin pinnalle liimalakalla. Levitin sen ensin siveltimellä ja sitten puhalsin pillin läpi kuvion oikeanlaiseksi. Liimalakka on kuivuessaan kirkas.
Keskiviikkona pääsimme ottamaan pienoismallia irti muotista.
Leikkasin ohuesta pleksistä siivut taakse ja sivuille korottaakseni veden pintaa, jotta se olisi samalla tasolla kaapin taustakuvassa olevan vesirajan kanssa.
Isommat aallot tein isopropanolilla ohennetulla liimatiivistemassalla. Muotoilin massan haluttuun muotoon puutikulla ja sen kuivuttua korostin aaltoja vielä valkoisella akryylimaalilla.



 Siihen valitettavasti loppui harjoitteluaikani, enkä kerennyt nähdä valmista projektia kaapissa. Lisään kuvia kaapista tänne myöhemmin kunhan niitä saan käsiini. Ja kenties näen tuotokseni vielä jonain päivänä kun se lähtee kierrokselleen. En ollut ikinä ennen tehnyt mitään vastaavanlaista projektia, pääsin tutustumaan erilaisiin materiaaleihin ja tekniikoihin. Työ oli todella mielenkiintoista, mukavaa ja jäin janoamaan lisää. Haastavinta mielestäni tässä projektissa oli oikeaan kokoon pääseminen, koska pienoismalli tehtiin erillään kaapista. Ja vaikka finnfoam oli lähtötilanteessa oikean kokoinen, tuli siihen päälle paljon muuta materiaalia, joka kasvatti kokoa. Tämä vaati paljon hiomista ja leikkelyä. Mieluisinta oli maalien kanssa sotkeminen ja kokonaisuutena oman suunnitelman toteuttaminen. Pienistä vastoinkäymisistä huolimatta epätoivoon ei missään vaiheessa vaivuttu ja lopputulos onnistui todella hyvin. Tulee todella ikävä tätä paikkaa. Museon blogiin tekemäni tekstin voi käydä lukaisemassa osoitteessa https://pohjoispohjanmaanmuseo.fi/blog-post.

Lisäys 8.4.2024
Vastaanotin kuvia valmiista kaapista! Kieltämättä olen melko ylpeä tästä projektista.



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Oulun taidemuseo, viikko 2

-
Kuva
Toinen viikko taidemuseolla. Sain yksityisluennon, joka sisälsi hyviä ammattilaisen vinkkejä maaleista, teippaamisesta, seinätulpista ja muusta aiheeseen liittyvästä. Maalasin levyt maalinäytteiksi, niiden perusteella valitsemme jalustojen lopullisen värin. Pohjamaalasin jalustat ja hyllyt. Kaksi hyllyä sai värikseen mustan ja yksi valkoisen. Ennen vappua pääsin avuksi purkamaan Dinosauriaa. Vuoden kestänyt dinosaurus -näyttely loppui edellisenä sunnuntaina ja tilasta täytyi saada kaikki näyttelytavara pois. Minä sain vastuulleni kerätä valtavan määrän, vuoden ajan pölyä keränneitä, tekokasveja laatikoihin. Toisena päivänä autoin myös myymälän inventoinnissa. Seinässä oleva syvennys sai värikseen mustan. Innostuin myös kotona tekemään pientä pintaremonttia. Tylsän, ankean ja masentavan harmaa seinä sai uuden maalin pintaan. Piristää kummasti kun saa väriä kotiin ja elämään.
Lue lisää

Oulun taidemuseo, viikko 5

-
Kuva
 Viides viikko taidemuseolla. Kävimme siirtämässä isoimpia esineitä Ainolan museolta väliaikaiseen säilytyspaikkaan. Välillä tuntui, että pyörin vain edessä, mutta parhaani mukaan yritin tunkeutua mahdollisuuksien puitteissa kanto- ja nostoavuksi. Ilma oli hyvä ja tauolla pääsin nauttimaan kesän ensimmäisen pehmiksen.  Edellinen näyttely päättyi ja Tomuntieto -näyttelyn rakentaminen alkoi. Aloitin etsimällä magneetilla purettavasta seinästä ruuveja, kaivoin ne esiin ja porasin irti. Kahdestaan, toisen työntekijän kanssa, irrotimme kaikki levyt nostinta apuna käyttäen.
Lue lisää

Oulun taidemuseo, viikko 7

-
Kuva
Seitsemäs viikko! Pohjamaalasin vaneriseinän ja pintamaalasin mustalla Tikkurilan Harmony -maalilla. Lisätyn seinän pätkän maalasin saman merkkisellä kidneypavun värisellä maalilla. Molemmat kahteen kertaan.  Seinän tasoitus onnistui hyvin, mutta sattui harvinainen tilanne kun koivuvanerin päälimmäinen viilu nousi kuprulle maalin kosteudesta. Tämä pääsi käymään, koska viilujen välistä puuttui hieman liimaa. Leikkasimme kuprut pois, tasoitin reijät ja paikkamaalasin ne. Pääsin myös muistelemaan alkuvuoden harjoittelujaksoa, kun dioraamakaappi palautui huoltoon ennen seuraavaa lainaan lähtöä. Soutajan airot olivat irronneet, joten kiinnitin ne takaisin paikalleen liimalla ja langalla. Mukana oli myös ihana viesti, jossa myös kiitettiin hienosta materiaalista. Ja vielä yksi uusi jalusta sai värin pintaan.
Lue lisää